okei. nyt mulla on vihdoinkin vapautusolo. että päästän perhosen käsieni piilosta, avaan ovet ja ikkunat, päästän tuulen sisään ---
oon vältellyt sitä jo kauan, aina on joku teksti vielä liian ruma ja kesken ja pitäisi kirjoittaa vielä siitä ja kolmannesta, kohentaa ulkoasua ja -
mutta jos jatkan sitä ajatusrataa, en julkaise tätä koskaan. joten annetaan nyt vaan mennä
löysin muuten ajat sitten koulun kuraattorinkin, sen yhden tekstin jälkeen. ja nyt odotellaan hakemuksen hyväksymistä että pääsee psykologille. aikasemmin kaipailin sinne kovasti, mutta nyt oon alkanut vähän pelkäämään, en enää usko että sieltä löytyy kaikki avaimet joka oveen ja ongelmaan.
oon siis oikeastaan odotellut että pääsisin sinne ja siellä sais asioita kirkkaammiksi niin että blogikin olis kirkkaampi mutta ei sitten odotetakaan
