päivävaahto

katsoin muuten hyvin oudon elokuvan yksi päivä, L'Écume des jours. (Asiaa ei auttanut yhtään, etten löytänyt suomenkielisiä tekstityksiä, se oli vaan vielä käsittämättömämpi. Mutta kiinnostava.

Oon nyt ottanut tavoitteekseni katsella enempi ranskalaisia elokuvia. Englanti parani niin hurjasti sen jälkeen kun aloin katsoa elokuvia, että kyllä siitä on hyötyä ranskassakin.

En viitsi sanoa kuinka paljon taas katsonkaan. En taas jaksa katsoa maailmaa joten katson elokuvia.

kalvava

epämääräinen levoton olo, itken punajuurta tyynylleni

ehkä se on se paluu joka pelottaa

taikaikävä

huijaan itseäni

poljen paikallaan

kuvittelen muuttuneeni mutta

kävelen aina ne samat askeleet

ajattelen että sitten joskus tulevassa toimin eri tavoin mut en tee elettäkään tullakseni siksi

nykyään se ei edes ole samoin kuin ennen

taika on poissa

ennen upposin elokuvaan, unohdin itseni, pakenin toiseen maailmaan 

(ja paluu takaisin oli aina yhtä ontto)

nyt luukut on tilkitty, en pääse sisään, huomaan huoneen jossa olen, tiedostan katsovani elokuvaa, näen kameramiehet kuvan ulkopuolella ja kaipaan vain mennyttä taikaa

kauniita unia

kerron vielä kaksi kaunista unta jotka näin!

~

näen kauniit vaaleanpunaiset puut

sitten yhtäkkiä,

kirkasta vihreää latvustoa ja keltaista taivasta

samalla tunnen energian kaikkialla kehossani

kun värisen kauttaaltani

~

unessa herään, joku on vierelläni

on niin valoisaa ja silmät niin väsyneet en näe 

kuka se on joka pian jo pois juossut

tämä on niin epätodellista

enkä tunne mitään mutta itken silti

I just can't

believe you are gone

are you?

oranssia

(ikävä ihania persimoneja)

pois piilosta

okei. nyt mulla on vihdoinkin vapautusolo. että päästän perhosen käsieni piilosta, avaan ovet ja ikkunat, päästän tuulen sisään ---

oon vältellyt sitä jo kauan, aina on joku teksti vielä liian ruma ja kesken ja pitäisi kirjoittaa vielä siitä ja kolmannesta, kohentaa ulkoasua ja -

mutta jos jatkan sitä ajatusrataa, en julkaise tätä koskaan. joten annetaan nyt vaan mennä

löysin muuten ajat sitten koulun kuraattorinkin, sen yhden tekstin jälkeen. ja nyt odotellaan hakemuksen hyväksymistä että pääsee psykologille. aikasemmin kaipailin sinne kovasti, mutta nyt oon alkanut vähän pelkäämään, en enää usko että sieltä löytyy kaikki avaimet joka oveen ja ongelmaan.

oon siis oikeastaan odotellut että pääsisin sinne ja siellä sais asioita kirkkaammiksi niin että blogikin olis kirkkaampi mutta ei sitten odotetakaan

kertomatta

I am so tired of waiting,

Aren't you,

For the world to become good

And beautiful and kind?

- Langston Hughes, "Tired"

haluaisin mennä nukkumaan ja jäädä sinne ja nähdä unia 

ja tulla takaisin vasta kun maailma olisi kaunis

lupaan aina jälkeenpäin että kerron jos on kurjaa

mutta helppoahan se on jälkeenpäin kertoa, kaikki

on takana ja voitettu ja pelkkiä unohtuvia muistoja

tässä taas oon yksin ja hiljaa ja kertomatta ja odotan

tule tänne

väsyttää

surettaa ihmiset koulun käytävillä ja kaikkialla, yksin erillään katse pienessä ruudussaan

väsyttää ahtaat ihmiset, ottakaa laput pois silmiltänne, nähkää! 

vaikka mitä minä olen mitään sanomaan, olen taipuvainen ihan samaan tietämättömyyteen kääriytymiseen, on niin helppoa olla vähän tyhmä ja olla ajattelematta ja kelliä kuplassaan ja ennakkoluuloissaan  ja sammaleisissa asenteissaan ja vähätellä ja keksiä tekosyitä

ja kun sitä ei voi tuomitakaan, eihän sille itse mitään voi. tarvitaan jokin ihmeenkaltainen kosketus joka herättää ja avaa silmät

on vaan niin turhauttavaa olla yksin, nähdä kaikki tuotteiksi kavalasti muunnetut olennot, paketteihin käärityt, joulusuklaa josta "ei voi luopua", kuraattorin tietämättömyys mikä on vegaani, aina ne samat tuotteet ruokapöydässä ---

lauseita kuten "mutta linnut ja muut pikkueläimet, eikö päälle vaan! heh heh! isompia eläimiä on syytä vähän varoa" .. koska silloin saattaa tulla autoon isoja kolhuja!

ne myi lippuja hetkelliseen elämään
kävelin ohi.

mutta sentään kaunis kun valkoinen sumu nielaisee sillan, piilottaa horisontin