lymfalymfaa

ne näkee vain aneemisen lampaan siinä tuolilla istumassa hiljaa ja jäykkänä ja väkinäisesti hymyillen, ne sanoo että tässä on nyt jotain vakavasti väärin, tämä lammas on väärällä laitumella väärää ruohoa syömässä

mutta ei se mitään. kai. saa nähdä.

joka tapauksessa olen tällä hetkellä oikein hyvällä tuulella, innostuin taas kehon huolessapidosta. mehustuksesta. jos vaikka saisi itsensä liikkeelle. harjaisi ihon  hassuksi iltaisin,  lymfahan on niin kiva sana, joogata ja sen sellaista. (ikävä kyllä sitten ei oikein jää aikaa ranskalaisille hulluille elokuville)

kai se on totta että pitäisi olla kiitollinen tästä kehosta, tästä majapaikasta. ja kunnioittaa sitä ja pitää huolta.

ensi viikolla olis peikon muistotilaisuus, en oikein tiedä päädynkö sinne. riippuu saanko kyydin. vaikka kutsussa lukikin nätisti että "pukeutuminen peikon taiteilijasielua kunnioittaen". kirjoitin peikon enkun aineeseenkin, piti kirjoittaa matkasta. joten kirjoitin siitä miten me lähdettiinkin yhdessä, niin että mä olin siellä ottamassa kiinni kun peikko lipsahti. ja sitten me mentiin meren kautta kotiin, käveltiin vesirajassa ja aallot pyyhki pois pelon