aamulla tuuli on sekaisin, hymyilen koska ajattelen se olet sinä joka on vihainen, mun leuka on rikottu (ja selityksiä pakeneva)
Mutta kakun ja meren jälkeen se on taas siedettävä, unohdan mitä tapahtui koska en tunne se ei merkitse mitään, se ei ole enää olemassa se on mennyttä
ja enkö se ole kuitenkin minä joka on julmempi, tässä vain kuivattujen viikunoiden ja intialaisen ruoan takia, kylmänä kivenä torjuvana. miksi tällainen "ystävyys" merkitsisi mitään kenellekään
tapasin Peikon vanhemmat, ne uskoo vakaasti että Peikko on Jeesuksen luona, Peikko oli niin vahvasti uskossa kymmenen vuotta sitten, ei haittaa vaikka sitten myrskysikin. se on se normaali kapinointivaihe joka kuuluu asiaan
ja Ma ei luovuta Peikon kirjoittamia kirjeitä, se on alkanut lukemaan niitä. herra röhön mielestä "mut tää on tietenkin vaan mun mielipide, mä voin sanoa mitä haluan" se on äidin oikeus. tehdään kompromissi ja saan kai aidot itselleni kunhan Ma on skannannut kaiken. voi miksi en hakenut niitä takaisin silloin? melkein toivon että se löytää rumat sanat ja tajuaa miten paljon rikkoi. en enää muista milloin oli mitäkin, mutta ainakin herra röhö oli alusta asti paskapää. vaikka enhän mä tiedä mitään, vain sen mitä Peikko kirjoitti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet kaunis