tampereella nukuin ensimmäisen yön kodittoman kyljessä, sillä oli vaeltavat kädet mutta se oli ystävällinen muuten, se on rautatieaseman ja kaikkien sekopäisten eksyneiden isä, se oli jättänyt taakseen paskatyön tallipoikana
kierreltiin tyhjää ja olin vähän apea koska sellainen kaunis kaupunki ja silti yksin niin vieras ja tuntematon ja kaukainen
tapasin liian pulppuavan pariskunnan, häpesin omaa hiljaisuuttani
ja ihanan tutun sen hennot kädet hiukset vihreän pöydän toisella puolella teekupin ympärillä, olisin voinut kietoutua kerälle sinne yön valojen heijastusten alle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet kaunis